Siirry pääsisältöön

Tekstit

Salitreeni raskausaikana

Niin, se tässä on useaan otteeseen ollut mietintä myssyssä että mitä siellä salilla oikein tällä hetkellä saa ja ei saa tehdä. Olen ymmärtänyt että kolmen kuukauden jälkeen olisi syytä vähän hidastaa tahtia niin ettei treenaaminen missään tapauksessa olisi nousujohteista ja tavoitteellista vaan ennemminkin omasta kunnosta huolehtimista ja ylläpitävää. (Korjaa jos olen väärässä)

Sanotaan, että treenata saisi niin että omassa kropassa se tuntuu hyvältä. Minulle kuitenkin salilla ja bodypump tunneilla on tuottanut haasteita kuunnella omaa kehoani. Ei ole oikeastaan mikään tuntunut pahalta tai epämukavalta. Toki sykkeet nousee ihan pienimmästäkin aerobisesta, ja suoria vatsalihaksia en ole tehnyt enää aikoihin. Olen siis jumppaillut muiden mukana tuttuun tapaan. Salilla useasti innostun vähän liikaa enkä edes muista olevani raskaana. Tästä maha sitten muistutteleekin illalla vaakatasossa ollessa. Ja se ei ole kivaa, silloin sitä tulee taas ajatelleeksi ettei ehkä ihan samalla tavalla olis…
Uusimmat tekstit

Viime viikko

Huhhuh, onneksi se on ohi. Lähdimmme viime viikolla risteilylle Ruotsiin. Olimme odottaneet tätä kyseistä reissua jo useamman viikon, sillä tiesimme että pääsisimme vihdoin viettämään laatuaikaa kahdestaan ja nauttimaan kiireettömästi vapaapäivistä. Mä oon tehnyt aika hurjia työpäiviä viime aikoina. Olen saattanut lähteä töihin kuuden aikaan ja tulla puoli kymmeneltä illalla takaisin. On ollut pakko ottaa ylimääräisiä keikkavuroja jotta olen saanut kustannettua autokoulua ja muita suurempia menoja. Riku sitten vuorostaan tekee koko kesän yövuoroja, joten yhteinen aika on ollut kortilla. Tähän lisäksi Rikulla on pelejä sekä treenejä pari kertaa viikossa. Olemme saattaneet moikata mennen tullen kotiovella tai sitten emme ole nähneet ollenkaan muutamaan päivään.


Risteilylle päästessämme ensitöiksi suuntasimme hyttiin, joka oli... Noh, pieni. Koko hytti haisi aivan viemäriltä ja tällä hajuaistilla kokemus oli kamala. :D Riku sitten aloitti tämän minilomansa suihkuttamalla vettä viemäriin …

Raskaana nainen on kauneimmillaan

Anteeksi vaan mutta saako nauraa.. Sanotaan, että raskaana oleva nainen hehkuu, on kauneimmillaan, tuntee itsensä naiselliseksi ja mitä näitä nyt on. Voisin listata alle muutaman oman kokemuksen tästä ihanasta hehkusta. Aloitetaampa.

Hiukset:

Sanotaan että kasvaa nopeammin ja ovat parempi kuntoiset kuin normaalisti. Excucse me what? Menen suihkuun ja huomaan muutaman minuutin päästä lattian olevan niin täynnä hiuksia ettei vesi mene enää kaivosta läpi. Olen ruvennut kammoksumaan ylipäätään hiusten harjaamista, sillä tätä tahtia olen kalju kun vauva syntyy. Kaikkialla, siis kirjaimellisesti aivan kaikkialta löytyy hiuksia. Vaatteet, lattiat, peitot, sohva, pöydät ja jostain syystä myös Rikun vaatteet ovat täynnä hiuksiani. Jos jollain on vinkata edullista ja aidon näköistä peruukkia niin vinkkiä vaan tulemaan. Hiukseni ei kiillä yhtään sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan, eikä vaalea väri näytä pysyvän päässäni ilman että se kellertää taas viikko värjäyksen jälkeen, hopeashampoosta…

Sadepäivän muisteluja

Hellurei,

Mikäs onkaan parempaa kun herätä tietäen että on viikon ainoa vapaa päivä. Katson ikkunasta ulos ja totean että tänään todellakin pidetään vapaata, sillä kuka oikeasti vapaaehtoisesti tuonne kaatosateeseen lähtisi talsimaan. Eilen vielä ajattelin tekeväni jonkin sortin piknikin tuohon meidä lähirantaan. Se reissu taitaa nyt jäädä odottelemaan parempia päiviä. Rikun tietokone oli tehnyt meille temput ja siivonnut kaikki australian kuvat huitsin nevadaan, ja ainoat jäljellä olevat kuvat löytyi facebookista ja täältä blogista. Sain kämäsen iphone 4 puhelimen toimimaan ja huomasin siellä olevan lähes 800 kuvaa reissusta! Näitä katsoessani olen hymyillyt koko aamun. Ai hitsit, nyt vuoden jälkeen sitä vasta oikeesti tajuaa miten hiton hieno reissu meillä on takana. En kyllä ikinä vaihtaisi mihinkään.








Mun mielestä on jopa vähän huvittavaa se että ihmiset on kommentoineet tässä lähiaikoina etä: "Ompa hyvä että ootte kerennyt matkustamaan ja näkemään maailmaa, kohta sitä ei enää…

Raskaus

Päätin eilen somessa julkistaa tämän omaa päätä paljon pyörittäneen asian, nimittäin sen että meille on tulossa vauva. 



Tämä on yksi niistä syistä jonka vuoksi hiljasuus on vanginnut blogissa. Tuntui luonnolliselta ettei asiaa heti huudeltaisi joka paikassa ja halusimme varmistua että pikkuisella on kaikki hyvin ennen kuin asia tuodaan julki. Viikkoja tällä hetkellä mittarissa on 17+1, ja kummallista raskaus kieltä puhuttaessa olen siis viikolla 18. Kävimme ensimmäisessä ultrassa viikolla 14, ja siellä se tyyppi kovaa vauhtia jumppas niin että ihan rupes naurattamaan. Rikuhan siihen tietysti viisaana miehenä totes että: "Ihan kun äitinsäkin, ei nuku ja aina jumppaamassa". Kätilö varmaan mietti päässään että taas tulee  näitä yli-innokkaiden tulevien faijojen koottuja kommentteja. Ainakin ilme oli just sen näköinen.


Alkuraskaudessa kärsin ikävistä mahakivuista, jonka vuoksi tuli lääkärin vastaanotolla juostua yhden sun toisenkin kerran. Mitään järkevää selitystä ei tälle asia…

Game is on

Moi, täällä taas!


Oon pitänyt tälläisen kevyen neljän kuukauden blogitauon, sillä en oo oikeen tiennyt mitä tänne kirjottelisin. Tää kulunut puoli vuotta on ollu mun elämässä yhtä suurta sirkusta, kaikin puolin. Aloitetaan vaikka siitä, että me palattiin Rikun kanssa yhteen parin kuukauden erillä olon jälkeen, jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua. Asutaan taas saman katon alla ja asiat on hyvin. Kait me tarvittiin vuoden aussi reissun ja kaiken sen stressin keskellä pieni hengähdys tauko toisistamme. Aluks mä mietin vaan että miks hitossa tää kaikki tapahtuu, mutta jälkeenpäin mä mietin vaan että onneks tapahtui. Oli kyllä niin raskasta aikaa ja tunteiden vuoristorataa että hevillä en uudelleen tosta apinasta luovu. <3 Normaali arki kuluu tällä hetkellä koulun ja töiden ohella, ja itseasiassa mun oppisopimus paikkakin vaihtuu maanantaina! Viimeiset tentit ennen kesää on tehtynä ja nyt on aika huilata kouluhommista. Huomasin tuossa muutama viikko sitten että aloin olemaan noiden ten…

Oivallus

Koin viikonloppuna aikamoisen ahaa elämyksen, ja tajusin saaneeni vastauksen moneen mieltäni aimmemmin askarruttaneseen asiaan. Olen miettinyt näitä juttuja useasti itsekseni puhumatta näistä kellekkään, sillä olen kokenut jollain tavalla olevani hieman outo.


Puhuimme Cristan kanssa erilaisista luonteenpiirteistä, ja mitä syvemmälle jutussa pääsimme, sitä enemmän pääni sisäinen lamppu kirkastui. Olen viime vuosina tehnyt havaintoja itsessäni ja todennut, että väsyn todella nopeasti ihmisten seurassa. En tarkoita sitä ettenkö viihtyisi ystävieni kanssa, mutta jollain tapaa väsyn siihen. Olen havainnut että työpaikalla kovassa metelissä ärsyynnyn ja haluan hiljaisuuteen. Olen myöskin havainnut viimeaikoina, että tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa. Eräänä kesänä olin mökkeilemässä, ja kyseisellä mökillä oli noin 20 uutta ihmistä joita en ollut tavannut aiemmin. Viikonlopulle oli suunniteltu paljon ohjelmaa kuten yhdessäoloa, saunomista, saappaanheittoa, mölkkyä, ihmisiin tutustumista yms…