maanantai 27. helmikuuta 2017

Oivallus

Koin viikonloppuna aikamoisen ahaa elämyksen, ja tajusin saaneeni vastauksen moneen mieltäni aimmemmin askarruttaneseen asiaan. Olen miettinyt näitä juttuja useasti itsekseni puhumatta näistä kellekkään, sillä olen kokenut jollain tavalla olevani hieman outo.


Puhuimme Cristan kanssa erilaisista luonteenpiirteistä, ja mitä syvemmälle jutussa pääsimme, sitä enemmän pääni sisäinen lamppu kirkastui. Olen viime vuosina tehnyt havaintoja itsessäni ja todennut, että väsyn todella nopeasti ihmisten seurassa. En tarkoita sitä ettenkö viihtyisi ystävieni kanssa, mutta jollain tapaa väsyn siihen. Olen havainnut että työpaikalla kovassa metelissä ärsyynnyn ja haluan hiljaisuuteen. Olen myöskin havainnut viimeaikoina, että tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa. Eräänä kesänä olin mökkeilemässä, ja kyseisellä mökillä oli noin 20 uutta ihmistä joita en ollut tavannut aiemmin. Viikonlopulle oli suunniteltu paljon ohjelmaa kuten yhdessäoloa, saunomista, saappaanheittoa, mölkkyä, ihmisiin tutustumista yms. Kuulostaa rentouttavalta eikö vain? Muistan, kun toisena päivänä olisin vain halunnut jäädä hiljaiseen huoneeseen makoilemaan, sillä koin stressaantuvani tästä ympärillä olevasta hälinästä. Otin itseäni niskasta kiinni ja löntystin aamiaispöytään jossa oli kymmenisen muuta ihmistä. Koitin olla reippaana ja avoimin mielin, mutta hetken kuluttua huomasin jälleen kuormittuvani kovasti, mutta syytä en tälle tiennyt. Jaksoin ihmisten kanssa seurustelua aina muutaman tunnin, kunnes halusin taas olla hetken rauhassa. Viimeisenä päivänä kotimatkalla en jaksanut juurikaan puhua, oli ihanaa olla hiljaisuudessa ja päästä kotiin lepäämään. Ihan kun olisi ollut jotenkin astetta rankempi viikonloppu? Minut ymmärretään helposti väärin näissä tilanteissa. Luullaan ettei minua kiinnosta seurustella muiden kanssa, ja ihmetellään miksi ylipäätään edes tulin. Todellisuudessa asia on päinvastainen, mutta kaipaan vain aina tasaisin väliajoin pientä aivolepoa. :D

 Olen laittanut merkille, että häiriinnyn siitä jos samaa aikaan on esimerkiksi televisio päällä ja musiikkia tulee puhelimesta. En pysty rauhoittumaan jos telkkarista tulee taustameluna räiskintää. Ulkomaan matkoilla kaveriporukan kanssa olen joutunut useasti selittelemään, minkä takia juuri tänään olisi mukavaa olla hieman itsekseen ja tehdä omia juttuja. Harvemmin kukaan ystäväni on oikein edes ymmärtänyt, että minkä takia haluan olla päivän vaikka miehen kanssa kaksin, kun kerran ollaan porukalla reissuun lähdetty. Muistan myös kun aloitin uudessa työpaikassa, ja koin kuormittuvani siitä jäätävästä tietopläjäyksestä hetkessä. En jaksanut vastaanottaa tietoa enempää, vaan nyökyttelin loppupäivän, sillä en pystyny enää prosessoimaan uutta tietoa. Olen myös lähes aina kaveriporukastani ensimmäinen ihminen joka painelee baarista kotiin nukkumaan, mutta miksi? Rakastan tanssimista ja musiikkia, mutta väsyn kovaan meteliin ja erilaisiin ärsykkeisiin jos ilta on pitkäkestoinen. Minun on helppo eläytyä toisen kertomaan, ja astua toisen saappaisiin asiassa josta minulla ei olisi tietoakaan. Tunnen lähes aina empatiaa, ja kannan helposti muiden murheita omilla harteillani. Pohdiskelen ja murehdin toisen puolesta. Minulla on taipumusta reagoida omiin ajatuksiin vahvasti, ja miettiä niitä useammasta eri näkökulmasta. Minä rakastan syvällisiä keskusteluja, jossa pääsee toisen henkilön kanssa samalle tasolle tunnemaailmallisesti. Pakko sanoa, että kuulostan ehkä "vähän" sekopäältä, enkä voi uskoa että kirjoitan edes mitään tälläistä. Kuitenkin Crista avasi hieman tätä aihetta, ja kertoi monien piirteiden kuvaavan erityisherkkyyttä. Crista on täysin samanlainen kuin minä, joten asiasta oli ihanan helppoa keskustella ilman tuomitsemista! Useasti erityisherkkä ihminen liitetään jollaintavalla ujoksi introvertiksi, vaikka ne kaksi asiaa eivät todellisuudessa ole millään tavalla liitoksissa toisiinsa. Erityisherkkä voi olla vaikka olisikin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut.. En toki voi diagnosoida itseäni näin helpoin perustein, mutta voisin ainakin sanoa omaavani useampia piirteitä erityisherkkyydestä. Tuntuu jopa jollain tavalla helpottavalta saada selityksiä asioihin joita olen miettinyt paljon! Ehkä vastaisuudessa osaan olla itselleni edes vähän armollisempi ja kuunnella itseäni sekä yrittää ymmärtää omia tuntemuksiani. Tämähän on kuin uuden parisuhteen rakentaminen! Pala palalta kohti parempaa itsetuntemusta.

Google kuvahaku


"Kun olen surullinen, saatan ihmetellä, voiko ihmiskeho edes tuottaa näin paljon suolavettä. Kun innostun kunnolla, rintakehä meinaa räjähtää ulos. Kun ihastun, päässä suhisee ja huimaa."

"Yksi isoimmista opettelun paikoista erityisherkkyyteni kanssa on ollut tunteitteni kanssa toimeen tuleminen. Varsinkin kun tämänhetkisten tunteiden lisäksi esiin ovat vyöryneet vuosien tukahdetut, kuoren alle pakatut tunteet."- Hidasta elämää


<3:Julia

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pitääkö tyytyä

Yön pikku tunneilla ajatus suistuu täysin raiteiltaan. Se ajautuu hyvin syvälle, ehkä jopa niin syvälle että tekisi mieli huutaa ja juosta pakoon. Monien kevyempien ajatusten saattelemana mietin jälleen kysymystä, pitääkö tyytyä? Olen luonteeltani nollasta sataan kiihtyvää tyyppiä. Sitten kun innostun, se näkyy ja kuuluu kaikkialle. Kun olen surullinen, sekin ikävä kyllä näkyy. Rakastumisessa se on vähän sama asia. En halua keskinkertaista, vaan haluan ihmisen joka vie jalat alta, saa perhosia vatsaan ja nollasta sataan kiihtymisen tunteen. Olen kuullut sanottavan, että elämän ensimmäinen rakkaus olisi hölmö rakkaus, elämän toinen olisi hullu rakkaus, ja se kolmas olisi se hitusen tasaisempi ja niin ikäänkuin jopa elämän kestävä rakkaus. Varmasti monissa tarinoissa tämä pitää paikkansa, mutta realistisin silmin tämä on myöskin hieman harhaanjohtava. Me ihmiset kun saatamme elämämme aikana rakastua kymmenenkin kertaa. Minä olen viime kuukausina, viime viikkoina ja viime päivinä tullut miettineeksi kysymystä, pitääkö tyytyä/ tyydynkö vaan ollakseni turvassa? Uskallanko vielä kurottaa tähtiin ja joku päivä vaatia enemmän. Olenko menettänyt uskon siihen täydelliseen suhteeseen, jossa oikeasti kaikilla osa-alueilla olisi hyvä olla. Tyydynkö vain ihan hyvään? Koen eläväni menneisyyden haamujen ympäröimänä, josta pois pääsy tuntuu vähintäänkin mahdottomalta. Koen, etten enää pitkiin aikoihin ole saanut ansaitsemaani kohtelua, ja tavallaan olen alkanut tottua siihen, niin ikäänkuin tyytymään siihenkin. On vaikea edes muistella hetkiä joissa perhoset olisi lennelleet. Enemmänkin olen pettynyt kerta toisensa jälkeen, ja alkanut uskomaan etten ansaitse parempaa. Olen pitänyt itseäni syypäänä kaikkeen, alkanut uskomaan etten minä ole riittävä tällaisena kuin olen. Olen katsonut läpi sormien ja antanut anteeksi vielä siinäkin kohtaan, kun minut on jätetty yksin ja petetty pahemman kerran. Olen anellut anteeksipyyntöä silloinkin, kun moni muu olisi lähtenyt. Sitäkö se rakkaus on?


Mun mieleen on jäänyt elävästi sanat jotka mun siskoni lausui mulle muutama kuukausi sitten, ja ne meni näin: "joku päivä sä löydät ansaitsemasi kumppanit itelles. Sellaisen, joka palvoo sua."


Noita sanoja oon jäänyt miettimään useamman kerran. Onko täällä maapallolla sellainen henkilö, just mua varten? Joka oikeasti tekis kaikkensa vaan siksi, jotta mulla olis hyvä olla? Vuosien seurustelun jälkeen kysyisi: "lähtisitkö mun kanssa treffeille"

Pystynkö mä itse vielä olemaan jonkun arvoinen?

<3:Julia

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vapaapäivä mun matkassa

Haudi!
Herätyskello mulla soi vapaallakin yleensä kasin paikkeilla sillä jos nukun pidempään, mun rytmit suoraan sanottuna kusee ihan huolella. Tänään kuitenkin sai torkku nappi kyytiä puol kymmeneen saakka, sillä olin aivan tokkurassa edellis päivän yövuoron ansiosta. Söin aamupalan ja kuuntelin musiikkia ilman minkäänlaista kiirettä, vilkaisin tenttipapereita läpi ja pakkasin treenikassini kasaan ja suuntasin salille.


Viikko vapaissa on se hyvä puoli, että kahdentoista paikkeilla salilla ei ole ketään. Saa pomppia päämäärättömästi paikasta toiseen ilman tunkua laitteisiin. Tänään treenasin yläkropan kauttaaltaan, sillä jalkani ovat edelleen perunamuusia  parin päivän takaisesta porras/kyykky treenistä. Oon huomannut, että minusta on periksiantamattoman luonteeni myötä kasvanutkin armoton mukavuuden halussa pyöriskelevä possu. Ennen olen treenannut hampaat irvessä, mutta nykyään vähennän painoja mitä pidemmällä sarjassa ollaan. Ei näin! Nyt tarvis taas vähän piiskaa ja potkua tohon salitouhuunkin...

No one
Treenin jälkeen suuntasin kaupan kautta kotiin kokkailemaan ja laittamaan kamoja kasaan, nimittäin tämä akka lähti saunomaan ja avantoon uimaan! Ajeltiin Cristan kanssa kuusijärvelle, saunottiin ja juoruttiin sekä käytiin KOLME kertaa avannossa pulahtamassa. Viimeisin avantokerta on tainnut olla lähemmäs kymmenen vuotta sitten, joten olipahan taas kokemus. Avantouinti harrastuksena taitaa olla suht suosittua puuhaa, sillä niin miesten kuin naisten saunat kuhisivat jengiä, sekä avanto houkutteli useita muitakin kuin meitä.




Mä vihaan kylmää kaikissa olomuodoissa, ja pakkasella ulos lähteminen on aina hampaiden kiristelyn takana. Kuitenkin päättäväisyydestä oli tässäkin lajissa hyötyä, sillä muuten tuskin olisin varvastakaan hyisessä vedessä kastellut. Suosittelen ehdottomasti kaikkia kokeilemaan, fiilis näiden pulahduksien jälkeen oli niin huikea että kyllä tiesi käyneensä! Tähän hupiin saatiin kulutettua parisen tuntia aikaa, ja kotiin tullessa kello oli jo puoli yhdeksän. Purin kamat ja vietin loppuillan sohvalla koomaillessa. Ihan kiva vapaapäivä, vaikka itse sanonkin. ;)



<3:Julia

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ystävyys

Ystävyys on jännä juttu siitä, sillä vaikka olisi pitkiäkin aikoja näkemättä, maailman toisella puolella, aikataulut menee ristiin tai ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle niin se jatkuu aina siitä mihin on viimeksi jääty. Ystävyys on konkretisoitunut minulle täysin uudella tavalla viimeisien kuukausien aikana. Olen aina halunnut pitää ystäväni mahdollisimman lähellä, vaikka olisimmekin olleet kaukana. Ystävyys on yleensä sellainen juttu mikä kestää läpi elämän, toisinkuin elämässä muut asiat. Harrastukset, parisuhteet, asunnot yms. Vaikka kuinka luulisi löytäneensä sen oikean kumppanin, voi olla että elämässä tuleekin eteen asioita joita ei olisi osannut odottaa ja parisuhde päättyy. Työpaikat ja asunnot vaihtuu, vaikka luulisi että unelmien talossa asuttaisi vielä vuosikymmen. Ystävyys vaan jostain syystä on asia joka kestää, ja harvemmin pidempiä ystävyyssuhteita pienet tuulet kaataa. Ystävyyttä täytyy varjella, ja se on kahden kauppa.

Tää jengi, myös maailman toisella puolella
Olen pyyhkinyt elämästäni viimeaikoina monia ihmisiä, sillä olen todennut että jossain kohtaa se kukkakin kuolee kun sitä ei kastele riittävästi. Siinä kohtaan todellakin tajuaa ketkä ovat niitä oikeita ihmisiä omaan elämään.





Olimme viime viikonloppuna mökillä ystäväporukan kanssa. Pysähdyin miettimään, että en edes muista koska olisin viimeksi pystynyt olemaan täysin läsnä. Töissä ajatukset harhailee välillä pahastikin, kotona on hankala keskittyä tv ohjelmiin, ja ylipäätänsä olen useasti ollut ajatuksieni kanssa aivan jossain muualla kuin läsnä niissä tilanteissa joissa olisi ehkä pitänyt. Oikeastaan tämän havainnon tein ollessani hiihtohississä ystäväni Tomin kanssa. Katselin maisemia haltioituneena ja tajusin kerrankin olevani paikalla. Saunoimme ystäväni Susannan kanssa ja kävimme läpi elämän suuria kysymyksiä, siinä hetkessä tajusin myös olevani täysin paikalla. Viikonloppu oli henkisesti todella voimaannuttava, sillä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin jokaisessa hetkessä täysin mukana. Haluan pystyä samaan jatkossakin, en suorittaa elämääni jollain typerällä tavalla. Haluan olla läsnä parhaimpien ystävieni seurassa, haluan elää ja tuntea taas. Pakko olla kiitollinen siitä että olen saanut nämä ihmiset mun elämään. Jokainen on ollut matkassa mukana niin hyvinä kun huonoina aikoina. Jokainen heistä on tukenut ja uskonut minuun aina, he on nauraneet mun kanssa pissat housussa, ja itkenyt kun on itkettänyt. Ollaan tapeltu kun pikku lapset ja sitten taas sovittu. Kiitos että ootte just te.<3

Suskilla yökylässä
Olen saanut täyden inspiroitumisen kaiken uuden kokeilemisesta, ja on ollut ihanaa tehdä kaikkea mitä ei aiemmin ole tehnyt. Kiipeillyt kahteen kertaan, käynyt kasvohoidossa, joogassa, hieronnassa ja vaikka mitä! Ensi viikolla menemme ystäväni Cristan kanssa saunomaan ja avanto uinnille, ai hitsi miten jännää. Ihanaa sunnuntaita, vaalikaa ihmissuhteitanne<3

Julia


torstai 2. helmikuuta 2017

Viikon vitsi

Kyllä, tämä kulunut viikkoni on ollut yksi suuri vitsi. Viikon mittainen vitsi. Tulikohan nyt tarpeeksi monta kertaa ja selkeästi?


Maanantaina aloitin kouluviikkoni, jonka jälkeen lähdin salille. Salilla meni mukavasti "pienestä" ärripurri fiiliksestä huolimatta. Yläkropan treeni on tainnut jäädä vähemmälle, sillä olin muutamien hauis/ojentaja/rinta liikkeiden jälkeen aivan rikki!


Lähtiessäni salilta pomppasin bussiin joka lähti kampista. Kadotin ajantajun täysin ajatuksieni harhaillessa ja hetkeä myöhemmin mulla ei ollut hajuakaan enää missä sitä ollaan. Jäin bussista pois ja laitoin kyseisen osoitteen mapsiin. Olin mennyt noin kymmenisen kilometriä oman pysäkkini ohi, ja takaisin päin tulevaa bussia jouduin odottelemaan puoli tuntia. Eipä siinä muuten mitään, mutta ystäväni oli tulossa kyläilemään, ja pienen säädön jälkeen olimme lähes samaan aikaan kotiovellani. Aina mua saa odottaa, vaikka lähtisin viikkoa aiemmin matkaan! :D

Ystävät<3

Ilta venyi myöhään muutaman viinilasillisen parissa, ja tiistai aamuun heräsi pahemman luokan mörökölli. Taas helvetinmoisella kiireellä juosten bussiin, ja bussissa totesin eilen kokkaamien eväiden jääneen jääkaappiin. No, tekevälle sattuu. (Kumpa ei sattuisi niin useasti) Väsyneenä ja pienessä dagen efterissä saavuin viimein kouluun, ja koko päivän mulla oli jokseenkin todella outo olo. Kylmiä väreitä ja hikeä vuorotellen kera hinku yskän. Syytin siitä osakseen viiniä. Pääsin koulusta 15:45, ja olin sopinut jooga treffit ystäväni Cristan kanssa kl 19. Päätin mennä tässä välissä käymään kotosalla, sillä en jaksanut kököttää keskustassa paria tuntia odottelemassa.


Tällä kertaa olin mennyt bussipysäkiltä bussin 42 sijaan bussiin 41. Hetkeä myöhemmin totean olevani huopalahden juna asemalla!? Tässä kohtaa rupesi huumori pikku hiljaa loppumaan. Nyt ei ollut enää edes aikaa lähteä suunnistamaan kotiin, joten menin sitten junalla takaisin keskustaan... Joo. Nälissäni ja epätoivon partaalla suunnistin mcdonaldsiin syömään ja odottelemaan. Lopulta Crista saapui ja lähdimme jooga huoneelle. Jooga oli mielestäni rentouttavaa, jossa sai oikeasti hetken rauhoittua ja kuunnella omaa kehoaan. Ainut ongelma jonka vuoksi en saanut tunnista ihan kaikkea irti oli se että jouduin lähes koko ajan keskittymään yskän pidättämiseen, sillä kurkkua kutitti aivan hemmetisti. Joogan jälkeen suunnistin rätti väsyneenä kotiin, ja jollain ihmeen kaupalla pääsin kotiin ilman minkään näköistä säätämistä. Keskiviikkona ei sattunut mitään muuta ihmeellistä, kuin päätin jatkaa tätä pari päivää kestänyttä bussi sotkua. Tällä kertaa nimittäin pudotin bussi korttini bussiin, ja jouduin maksamaan kaikki julkisen liikenteen matkani, sillä passi oli jäänyt kotiin ja ilman sitähän ei uusia bussikortteja herunut. :D Torstaina sitten koulussa ollessani tämä kummallinen olo sai jatko-osaa. Lainasin luokkalaiseltani kuume mittaria ihan huvin vuoksi, ja huvin vuoksi sieltä pamahti kuume lukemat mittariin. Ei helevetti voi olla mahdollista enää! Vai voiko?


Ei muutakun juoksu jalkaa kotiin lepäämään, sillä perjantaina olisi tarkoitus suunnistaa mökkeilemään ja laskettelemaan. Saapi nähdä onko muija rinteessä vai ei. Nyt ollaan sitten tämä ja huominen sairaslomalla. Ei auta muu kuin yrittää levätä. Tuntuu muutenkin etten ole saanu aikaa itselleni riittävästi, vaan päässäni kuhisee miljoonia ajatuksia. Keskittyminen kaikkeen on vaikeaa, ja unohtelen asioita jotka juuri olisivat olleet mielessäni. Viimeaikoina olen käynyt läpi sellaista tunneskaalaa, että ihan oikeasti pääkopan pitäisi saada hetki levähtää. Tiedostan sen itsekkin.

Terve

 Mieltä kaiken lisäksi painaa ihan jäätävät läjät kouluhommia, tentteihin lukua, kasaantuneita laskuja ja vähän jokainen asia.  Tätä kaikkea ei näytä helpottavan tunne elämäni, jonka takia olen ollut allapäin useamman viikon. 

<3:Julia

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hyvinvointi viikko vol 2

Tsau! 


Se olis taas sunnuntai, se viikon viimeisin ja laiskin päivä. Mä en ole tänään tehnyt juurikaan muuta kuin nukkunut ja syönyt, ja se on tainnut olla asia mitä oikeasti olen kaivannut. Omaa aikaa itseni kanssa ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Kulunut viikko on suorastaan ollut todella kiireinen, mutta tämän kiireen olen kyllä ihan itse aiheuttanut. Keskiviikkona kävin hieronnassa ihanan Annen luona, ja voin kertoa että fiilis lähtiessä oli ihan super. Lukkoja löytyi jonkin verran, mutta nyt on päänsäryt tiessään. Anne hieroo kampissa kotonaan. Jos haluat päästä ammattitaitoiseen käsittelyyn, varaukset voi tehdä minun kauttani.  Hintaa 60min hieronnalle tulee 45e.


Kävimme myös ystäväni Cristan kanssa liikuntamyllyssä kiipeilemässä hieronnan jälkeen. Oli jännää kuulla että kiipeily ei ole minkään sortin voima laji, vaan kaikessa on kyse tekniikasta. Voisin mennä uudelleen koska tahansa!  Kannattaa katsoa muuten NYT liikunnan sivut, sitä kautta pääsee katsastamaan ja testailemaan uusia lajeja! Itse olen käynyt sitä kautta tankotanssissa, seikkailupuisto korkeessa, lattari tunnilla ja kiipeilemässä. Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnata joogailemaan. Huomaa kyllä aivan uudella tavalla miten pimeydestä huolimatta energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta luulen sen johtuvan unen, liikunnan ja ruokailuiden tasapainosta. Mieli on saanut myös paljon uusia virikkeitä.



Mökki viikonloppumme siirtyikin ensiviikolle, joten lauantaille otin työvuoron, kävin salilla ja solariumissa, sekä illemmalla lähdimme ystäväni Susannan kanssa viihteelle. 



 On ollut kiva huomata, ettei arki ole mulle enää ns. 'suorittamista/pakko pullaa', jota se joskus näinä pimeinä kuukausina on ollut. Koko viime viikon on ollut kivaa nousta uuteen päivään, kun tiedossa on ollut kaikkea mukavaa. Ensi viikon olen koulussa, joten sekin on taas vähän erilaista. Kiva nähdä pitkästä aikaa luokkalaisia ja saada vähän uutta tietoa kovalevylle. Huomenna siis kouluun ja sieltä jumppaan! Ensi viikkoon :)




Ihanaa sunnuntaina, just sulle!

<3:Julia

maanantai 23. tammikuuta 2017

Hyvinvointi viikko

Mulle hyvinvointi merkitsee asioita joista tulen hyvälle tuulelle, asioita joista saan energiaa ja voimaa. Päätin reissussa ollessani, että otan itseäni niskasta kiinni ja teen Suomessa juuri niitä asioita joista minä tulen hyvälle tuulelle. En voi ruoskia itseäni loputtomiin peiton alla maaten ja masentuen, siispä aloitin oman hyvinvointi viikkoni jo lauantaina. Ystäväni on valmistunut personal traineriksi, ja hän veti meille lauantaina aivan super hyvän ja tehokkaan jalkatreenin. En edes meinannut muistaa miten kunnon treeni porukalla vaikuttaakaan mielialaan. Hiottiin tekniikoita ja hikoiltiin! Jos olet ammattitaitoista valmentajaa vailla, joka todellakin tietää mitä tekee, ja osaa vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin, suuntaa tänne. Facebookissa täällä. Instagramissa pääset seuraamaan: cmstraining.

Krissulta tällä hetkellä myös
ystävänpäivä tarjous. Kaveruksille hauskat tehotreenit 37,20e sis alv 24%. Voin luvata ettet tule pettymään.



Itse suunnistin vielä lauantaina illalla keilaamaan ja pelamaan biljardia selloon.  Mainittakoon, että oon ihan super huono biliksen pelaaja, mutta oppia ikä kaik. Hyvät naurut saatiin taas kerran. Pääasia että on hauskaa, eikö vain? Oon vihdoin alkanut panostamaan laadukkaaseen ruokaan, ja sen on todellakin huomannut olossa. Pari kuukautta meni ruisleipää ja nuudeleita mussuttaessa, fiilis oli alakuloinen ja fyysisesti kantamaton. Haluan oikeasti voida hyvin ja tuntea sen kehossani. Se ei ole ollut viimeaikoina mikään itsestään selvyys, sillä itselleen ruoan laittaminen on lähinnä tuntunut naurettavalta. Not anymore!


Tällä viikolla ohjelmaa on vaikka millä mitalla, ja tulen niistä kirjoittelemaan pian! Tarkoituksena olisi kuoria itsestä ulos pieni apina ja lähteä kiipeilemään, huoltaa kehoa hieronnalla, tehdä duunia ja viikonloppuna lähteä mökille rentoutumaan. Nyt on pelattava niillä korteilla mitä on annettu, joten ei muuta kun ensikertaan.


<3: Julia