Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vauva 2kk

Helou,

Niin se aika vaan vierähtää. Ihan uskomatonta että tuo meidän pötkylä on kaksi kuukautta vanha! Pidämme ristiäiset äitienpäivänä 12.5. Aika erikoinen päivä ristiäisille mutta aikoja oli sen verran nihkeästi tarjolla että päädyimme tuohon. Saamme kunnian olla ensimmäiset suomessa jotka kastavat kyseisellä nimellä, ja sehän se vasta jännää onkin. Mietityttää lähinnä ihmisten reaktiot, vaikkei se kuitenkaan mikään sen ihmeellisempi nimi olekkaan. Jääköön se vielä hetkeksi salaisuudeksi. Elämä teho-osasto reissun jälkeen on tasoittunut, eikä siitä jäänyt sen kummempia traumoja. Tottakai sitä välillä miettii että mitä jos olisi käynyt huonosti, mutta koska jossittelu tuottaa ainoastaan mielipahaa ja huolta, ollaan koitettu jättää asia menneisyyteen ja keskittyä nykyhetkeen. Ollaan kyllä niin onnellisia tuosta vauvasta. Toisella nimellä Reijosta. Se on hänen kutsumanimensä sillä yhtään vähempää ei Reijon näköinen vauva voi olla. Haha!


Meidän arki rullailee nyt jo ihan kivasti kun o…
Uusimmat tekstit

Vauva teho-osastolle

Noniin, ajattelin kirjoitella teille vähän meidän ei niin mukavasti alkaneesta vauva-arjesta. Olemme siis viikko sitten sunnuntaina kotiutuneet sairaalasta. Vauvamme vietti teholla kolme yötä.

Oli keskiviikko päivä ja tulin kotiin asioilta. Vauvamme nukkui unipesässä ja näytti rauhalliselta. Ihonväri näytti jokseenkin kummalliselta, hieman sinertävältä. Riku otti vauvan syliin kunnes yhtäkkiä huomasimme vauvamme olevan aivan veltto ja reagoimaton. Säikähdimme ja aloimme herättelemään vauvaa, mutta hän ei meinannut reagoida kosketukseen ollenkaan. Painelimme kantapäitä kunnes hän yhtäkkiä virkosi ja alkoi itkemään. Ihonväri palautui. Soitimme lastenklinikalle ja puhelimessa vastannut hoitaja käski tulla paikalle. Ei mennyt kauaakaan kun vauva muuttui uudelleen veltoksi ja lakkasi hengittämästä. Minä myönnän menneeni jonkinlaiseen shokkitilaan ja rupesin itkemään, taisin vain huutaa että vauvamme ei hengitä, nyt ei ole kaikki kunnossa. Pakkasimme itsemme ja esikoisemme autoon ja ajoimme…

Uusi arki

Noniin haudihau taas! On pitänyt kirjoitella jo monta päivää mutta kiirettä pitänyt. Oon koittanut lepäillä mahdollisimman paljon ja olla armollinen itselleni. Aika rumbaahan tää kaks viimeistä viikkoa on ollut ja siihen on mahtunut yks sun toinen vierailija, ristiäiskorttien tekoa, kummitytön nimiäisiä, kirkon varausta ja vaikka mitä. Nää kaks viikkoa on ollut mulle ja Rikulle todella haasteellisia sillä Nion on ollut hankala hyväksyä että meitä onkin nyt kolmen sijasta neljä. Ensimmäisen viikon Nio lähinnä itki ja huusi aamusta iltaan ja aina kun vauva oli näkö etäisyydellä hän yritti tulla lyömään häntä. Ja kerran tai kaksi siinä onnistuikin. Ainoastaan ulkona hän oli tyytyväinen eikä huutanut. Yöt oli jos jonkinmoista rallia ja itkupotkuraivareita päivään mahtui vähintäänkin kymmenkunta. Nyt tilanne kolmannen viikon alkaessa tilanne on rauhoittumaan päin ja välillä hän jopa tulee silittelemään vauvelia. Yöt on parempia ja ruokakin jo maistuu. Vauva on ollut suht tyytyväinen ja rau…

Synnytys

Huh, meillä on vauva!

Teksti on kirjoitettu puhelimella joten asettelut varmaan vinksallaan... 

Mulla oli jo luonnoksissa kirjoitettuna valitus virsi siitä miten kauheita pari viimeistä viikkoa oli, mutta ajattelin jättää sen tällä kertaa väliin ja kirjoitella vauvan syntymästä. Luojan kiitos se raskaus on ohi, ei olis kyllä enää päivääkään lisää tarvittu.


Synnytys käynnistyi illalla 27.2 rv 38+1. Olin veikannut jälleen vauvan syntymäpäivän oikein, ja hän oli maailmassa viimeinen päivä helmikuuta. Olin kärsinyt kaksi viimeistä viikkoa kipeistä supistuksista jotka välillä säännöllistyivät ihan pariin minuuttiin. Näitä saattoi jatkua tunteja ja lopahtaa sitten kuin seinään. Päivät Nion kanssa tuntui ikuisuudelta ja olo oli aivan karsea ja kykenemätön! Yöllä saatoin heräillä näihin polttoihin ja valvoa sitten siihen asti kunnes olo helpotti, yleensä aamuun saakka. Tiistaina mulla oli aamusta saakka supistuksia, ja olin aika varma että lähtö tulee. Laitoin Rikulle viestiä töihin että alkaa…

Elämä tässä ja nyt

Heloou!

Usein me ihmiset korostamme sitä mitä meiltä puuttuu. Haluamme lisää rahaa, paremman auton, enemmän kavereita, parempi palkkaisen työn, hienompia vaatteita, pidempiä lomamatkoja yms. Mutta entä jos keskityttäisiin olennaiseen ja siihen tärkeimpään, mitä meillä on. Oon tässä viimeaikoina miettinyt omaa elämäntilannettani. Oon 25 vuotias ja kohta kahden lapsen äiti. Mulla on ammattitutkinto suoritettuna ja toinen valmistumassa. Olemme olleet yhdessä Rikun kanssa viisi vuotta. Tulemme toimeen ja meillä on mahdollisuus matkustella muutaman kerran vuodessa. Meillä on oikeastaan kaikki tarvitsemamme. Meillä on paljon asioita mitä rahalla ei saa, kliseetä mutta totta. Olemme matkustaneet paljon ennen lapsia. Meillä on aivan mielettömästi yhteisiä muistoja ja kokemuksia. Olemme työskennelleet Australiassa lammasfarmeilla ja nukkuneet kuukausia autossa ja teltassa, olemme patikoineet Uudessa-Seelannissa, oltu eksyksissä Fijillä, saari seikkailtu Balilla, lasketeltu Norjassa, ja hikoilt…

Rv 35

Moi!

5 viikkoa laskettuun, jaiks! Laskurin mukaan tänään on jäljellä 37 päivää siihen kun vauvan olisi tarkoitus syntyä. Itse epäilen kyllä että synnytys tapahtuu jossakin viikon 36+0-38+6 välillä. Tarkkaa, eikö vaan. Kävely on alkanut ajoittain tuntumaan joskin ikävältä, myös hieman hankalalta. Todellakin ymmärrän syyn miksi äippäloma alkaa useita viikkoja ennen vauvan laskettua aikaa, sillä tämä virtahepo ainakin tuntee olleensa raskaana 35 viikkoa, ei yhtään vähempää. Vauva on selkeästi laskeutunut todella alas ja paine lantiossa on välillä aika kamalaa. Uskaltaisin veikata että kiinnittyminen on tapahtunut ja siellä köllötellään pää alaspäin. Nukkuminen ei ainakaan vielä asentojen kannalta ole ollut hankalaa, mutta tietysti kun tämän tänne kirjoitan, on jo ensi yö aivan karsea eikä asentoa löydy vaikka päällänsä seisoisi. Selkä on edelleen todella kipeä ja iskias vaivaa. Nion nostelu ei todellakaan helpota asiaa, mutta onneksi nämäkin vaivat on pian ohi. Ensimmäiset maitotipat on …

Onnellisuus ei saavu siihen pyrkimällä

Vaan se syntyy sivutuotteena silloin, kun olemme itsellemme tärkeiden asioiden äärellä. -Maaret Kallio

Olen monesti miettinyt onnellisuutta. Mistä se koostuu, mitä siihen sisältyy ja mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Onko onnellisuus matkoja ja rahaa, hienoja puitteita, työntekoa, kenties jotain ihan muuta? Tarvitaanko siihen omaisuutta ja varallisuutta, vai voiko ihan pelkkä arki ja perus toimeentulo tehdä onnelliseksi. Mitä ylipäätään on hyvä arki? Tarvitaanko siihen vauhtia ja yllätyksiä, vai riittääkö tasainen tallustaminen? Sietääkö se epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, vai kuuluuko onnellisuuteen aina vain positiivinen mieli ja ilon kipinät? Olen kuunnellut Maaret Kallion lujasti lempeä- äänikirjaa. Aluksi ajattelin sen olevan itsensä toistamista ja ehkä jopa vähän tylsää kuunneltavaa. Päätin kuitenkin kuunnella kirjan kannesta kanteen kun kerran aloitinkin. Kirjassa käydään läpi paljon tunne elämää, omien tunteiden säätelyä ja pysähtymistä arjessa. Siinä puhutaan kiireestä, as…