Siirry pääsisältöön

Tekstit

Huumorin ja sarkasmin voimalla

Mä oon aika huumorintajuinen ja avoin henkilö, välillä jopa tuntuu siltä että annan itsestäni liikaa ja kerron jopa liian paljon asioita ihmisille joilta en ehkä saa itse takaisin samaa. Oon muutenkin kiinnittänyt viimeaikoina huomiota siihen että mun kaikista syvimmät ihmissuhteet on niitä joissa puhutaan ihan kaikesta, ne on oikeastaan niitä pitkäkestoisia ystävyys-suhteita. Hyvän päivän tuttuja on varmasti meillä kaikilla, mutta niitä elämänmittaisia ihmisiä harvemmilla löytyy kourallista enempää.


Mun elämää aika pitkälti vie eteenpäin ajattelutapa siitä, ettei tämä nyt niin vakavaa ole. En jaksa nolostua pienestä ja parasta viihdettä on nauraa itselleen. Täällä tosiaan pönötetään vaan kerran joten mitä suotta jarruttelemaan.  Mitä enemmän ikää tulee, sitä rempseämmäksi sitä muuttuu.

Musta on useasti sanottu että oon helposti lähestyttävä ihminen ja välillä mietin että onkohan se niin hyvä juttu kuitenkaan. Viime vuosina oon niin sanotusti kertonut itsestäni asioita joita jälkikäte…
Uusimmat tekstit

Imetys

Niin ihana ja yhtäaikaa kamala asia. Siitä on mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Toiset ajattelevat että imetys on se joka määrittää sut äitinä, kun taas toisille se on yhdentekevää millä vauvansa ruokkii. Pääasia että ravintoa saa. Imetys on ollut mulle itsestäänselvää tämän toisen kanssa sillä tiesin jo esikoisesta että maitoa tulee. Näinhän sen itsekin kun pumppasin aamuisin täysiä maitopulloja eikä korviketta tarvittu kun maitoa oli aina pakkasessa. Imetys oli mulle tärkeä juttu esikoisen kanssa, se oli meidän yhteinen hetki jolloin vain tuijoteltiin toisiamme ja ihmeteltiin. Tuli aina niin tärkeä olo. Tuntui kuin kaikki se väsymys unohtuisi siinä toisen syödessä mahansa täyteen.



Nyt asia on toisin.

Nevin synnyttyä maito nousi hienosti, kaikki imetyksen turvamerkit toteutui ja paino on joka neuvolakäynnillä noussut jopa enemmän mitä pitäisi. Helpottavaa ettei painon kanssa ole ollut ongelmia, mutta...

Ongelmaksi meille on muodostunut Nio. Hän on alusta asti ollut todella mustasukkai…

Juhlahumua

Ristiäiset on nyt vietetty ja rakas pieni poikamme sai nimekseen Nevi Axel Tapionlinna.



Nimi tulee italiankielisestä sanasta "neve", joka tarkoittaa lumea. Poikamme syntyi lumisena päivänä joten sai nimensä sen mukaan. Meidän täytyi anoa maistraatilta kirjallisesti lupaa nimen antamiseen, sillä hän oli ensimmäinen suomessa joka kyseiselle nimelle ristittiin. Lähetimme nimipyynnön maistraatille, ja parin viikon jälkeen saimme kirjeitse takaisin lisäselvityspyynnön, jossa meidän täytyi kertoa miksi haluamme kyseisen nimen vauvalle. Tästä parin viikon päästä saimme sähköpostin jossa nimi oli hyväksytty ja lisätty väestörekisteriin.


Ristiäiset vietettiin aurinkoisena äitienpäivänä ja heräsin aamulla siihen kun Riku toi aamiaisen sänkyyn ja oli ostanut lahjaksi hieronnan ja lahjakortin kultajouseen. Aika ihana päivän aloitus siis. Ristiäiset sujuivat rauhallisesti ilman sen suurempaa säätöä. Saimme apua kakkujen valmistuksessa Nevin kummilta sekä Rikun äidiltä. Erikoisesta risti…

Vauva 2kk

Helou,

Niin se aika vaan vierähtää. Ihan uskomatonta että tuo meidän pötkylä on kaksi kuukautta vanha! Pidämme ristiäiset äitienpäivänä 12.5. Aika erikoinen päivä ristiäisille mutta aikoja oli sen verran nihkeästi tarjolla että päädyimme tuohon. Saamme kunnian olla ensimmäiset suomessa jotka kastavat kyseisellä nimellä, ja sehän se vasta jännää onkin. Mietityttää lähinnä ihmisten reaktiot, vaikkei se kuitenkaan mikään sen ihmeellisempi nimi olekkaan. Jääköön se vielä hetkeksi salaisuudeksi. Elämä teho-osasto reissun jälkeen on tasoittunut, eikä siitä jäänyt sen kummempia traumoja. Tottakai sitä välillä miettii että mitä jos olisi käynyt huonosti, mutta koska jossittelu tuottaa ainoastaan mielipahaa ja huolta, ollaan koitettu jättää asia menneisyyteen ja keskittyä nykyhetkeen. Ollaan kyllä niin onnellisia tuosta vauvasta. Toisella nimellä Reijosta. Se on hänen kutsumanimensä sillä yhtään vähempää ei Reijon näköinen vauva voi olla. Haha!


Meidän arki rullailee nyt jo ihan kivasti kun o…

Vauva teho-osastolle

Noniin, ajattelin kirjoitella teille vähän meidän ei niin mukavasti alkaneesta vauva-arjesta. Olemme siis viikko sitten sunnuntaina kotiutuneet sairaalasta. Vauvamme vietti teholla kolme yötä.

Oli keskiviikko päivä ja tulin kotiin asioilta. Vauvamme nukkui unipesässä ja näytti rauhalliselta. Ihonväri näytti jokseenkin kummalliselta, hieman sinertävältä. Riku otti vauvan syliin kunnes yhtäkkiä huomasimme vauvamme olevan aivan veltto ja reagoimaton. Säikähdimme ja aloimme herättelemään vauvaa, mutta hän ei meinannut reagoida kosketukseen ollenkaan. Painelimme kantapäitä kunnes hän yhtäkkiä virkosi ja alkoi itkemään. Ihonväri palautui. Soitimme lastenklinikalle ja puhelimessa vastannut hoitaja käski tulla paikalle. Ei mennyt kauaakaan kun vauva muuttui uudelleen veltoksi ja lakkasi hengittämästä. Minä myönnän menneeni jonkinlaiseen shokkitilaan ja rupesin itkemään, taisin vain huutaa että vauvamme ei hengitä, nyt ei ole kaikki kunnossa. Pakkasimme itsemme ja esikoisemme autoon ja ajoimme…

Uusi arki

Noniin haudihau taas! On pitänyt kirjoitella jo monta päivää mutta kiirettä pitänyt. Oon koittanut lepäillä mahdollisimman paljon ja olla armollinen itselleni. Aika rumbaahan tää kaks viimeistä viikkoa on ollut ja siihen on mahtunut yks sun toinen vierailija, ristiäiskorttien tekoa, kummitytön nimiäisiä, kirkon varausta ja vaikka mitä. Nää kaks viikkoa on ollut mulle ja Rikulle todella haasteellisia sillä Nion on ollut hankala hyväksyä että meitä onkin nyt kolmen sijasta neljä. Ensimmäisen viikon Nio lähinnä itki ja huusi aamusta iltaan ja aina kun vauva oli näkö etäisyydellä hän yritti tulla lyömään häntä. Ja kerran tai kaksi siinä onnistuikin. Ainoastaan ulkona hän oli tyytyväinen eikä huutanut. Yöt oli jos jonkinmoista rallia ja itkupotkuraivareita päivään mahtui vähintäänkin kymmenkunta. Nyt tilanne kolmannen viikon alkaessa tilanne on rauhoittumaan päin ja välillä hän jopa tulee silittelemään vauvelia. Yöt on parempia ja ruokakin jo maistuu. Vauva on ollut suht tyytyväinen ja rau…

Synnytys

Huh, meillä on vauva!

Teksti on kirjoitettu puhelimella joten asettelut varmaan vinksallaan... 

Mulla oli jo luonnoksissa kirjoitettuna valitus virsi siitä miten kauheita pari viimeistä viikkoa oli, mutta ajattelin jättää sen tällä kertaa väliin ja kirjoitella vauvan syntymästä. Luojan kiitos se raskaus on ohi, ei olis kyllä enää päivääkään lisää tarvittu.


Synnytys käynnistyi illalla 27.2 rv 38+1. Olin veikannut jälleen vauvan syntymäpäivän oikein, ja hän oli maailmassa viimeinen päivä helmikuuta. Olin kärsinyt kaksi viimeistä viikkoa kipeistä supistuksista jotka välillä säännöllistyivät ihan pariin minuuttiin. Näitä saattoi jatkua tunteja ja lopahtaa sitten kuin seinään. Päivät Nion kanssa tuntui ikuisuudelta ja olo oli aivan karsea ja kykenemätön! Yöllä saatoin heräillä näihin polttoihin ja valvoa sitten siihen asti kunnes olo helpotti, yleensä aamuun saakka. Tiistaina mulla oli aamusta saakka supistuksia, ja olin aika varma että lähtö tulee. Laitoin Rikulle viestiä töihin että alkaa…